Cato kiersi maailman puolessa vuodessa ja tapasi valtiomiehiä ja -naisia kaikista valtioista ja muutamasta epävaltiostakin. Valitettavasti Cato joutui matkustamaan incognito eikä siten voinut julkaista mitään.

Palattuaan Suomeen Cato havaitsi suureksi surukseen, että jotkin tahot ovat ryhtyneet demokratian vastustajiksi! Ei sellaista yhteiskuntaa, joka alkaa kieltää puolueita siksi, että niiden ohjelma on jokun mielestä vastenmielinen, voi Cato pitää demokraattisena. Kansalaisten tulee voida muodostaa poliittisia ryhmiä vapaasti ja kenenkään sitä estämättä. Niin kauan kun puolueet sitoutuvat parlamentaariseen toimintatapaan, ei kenelläkään pidä olla asiaan nokan koputtamista. Missään nimessä se, että puolueohjelmaan kuuluu nimenomaisten lakien muuttaminen, ei voi olla peruste kieltää puoluetta!

Cato ihmettelee, kuvittelevatko nuo tahot, että pedofiliapuolueella voisi olla jotain mahdollisuuksia saavuttaa merkittävää kannatusta! Eikö olekin parempi, että heidät päästetään matolle ja että heidät tyrmätään ensi erässä kuin että heidät suljetaan ottelusta ja näin annetaan heille oikeus alkaa kantaa kaunaa!

Cato halveksii pedofiliaa. Hän tietää, kuinka paljon kärsimystä ja vammoja seksuaalinen väkivalta aiheuttaa lapselle. Yhteiskunnan on suojeltava lapsia myös tällaiselta väkivallalta, ja sitä varten yhteiskunnalla on lainsäädäntävalta, poliisivoimat ja tuomiovalta. On kuitenkin niin, ettei yhteiskunta voi suojella ketään miltään, ellei se perustu demokraattiseen oikeutukseen.

Näin meidän kesken Cato nauraa partaansa koko puoluehankkeelle. Mikään yhden asian liike ei ole poliittisesti uskottava puolue.

Masinoikaa toisianne,

Cato

Caton mielestä on hassua väittää, että hallituksen esitys perustuslain muuttamisesta olisi eduskunnan yli kävelemistä. Ainakin Suvi-Anne Siimes (vas.) on näin sanonut.

Eihän tuossa eduskunnan yli kävellä. Perustuslain muutos onnistuu vain, jos kaksi peräkkäistä eduskuntaa sen hyväksyy!

Cato toivoo, että valtakunnanpoliitikot hankkivat itselleen suhteellisuudentajun, jos se heiltä puuttuu. Siimes aloittakoon.

Masinoikaa toisianne,

Cato

Eero Heinäluoma on uutisten mukaan syyttänyt eduskunnan perustuslakivaliokuntaa politikoinnista ja perustuslain omavaltaisesta muuttamisesta kriisinhallintalain yhteydessä.

Häpeä, Eero Heinäluoma! Suomessa perustuslain tulkinnasta vastaa perustuslakivaliokunta. Niin kauan kuin tämä pysyy totena, on valiokunnan arvostelu yksittäisessä kysymyksessä samaa sukua kuin tuomioistuimen päätöksen arvostelu. Ja se, kuten hyvin tiedät, on erittäin rumaa!

Muuten olen sitä mieltä, että Suomeen tulee perustaa perustuslakituomioistuin.

Masinoikaa toisianne,

Cato

Cato tuomitsee täten kaikki tietokoneissa käytettäväksi tarkoitetut kopiosuojausjärjestelmät (DRM, Digital Restrictions Management).

Tietokoneen omistaja vastaa tietokoneensa käyttäytymisestä, joten hänellä tulee olla myös tietokoneen lopullinen kontrolli hallussaan

On tosiasia, että kopiosuojaus voi toimia tietokoneessa vain, jos se ottaa tietokoneen kontrollin pois tietokoneen omistajalta: sillä jos omistajalla on täysi koneensa kontrolli, hän myös pystyy suojauksen ohittamaan.

Cato pitää taannoista tekijänoikeuslakia tämän vuoksi poikkeuksellisen vahingollisena: se antaa lain suojan DRM-tekniikoille. Päin vastoin, ne pitäisi kieltää lailla!

Sonyn rootkit ei ole ylilyönti vaan oire vakavasta sairauksesta.

Masinoikaa toisianne,

Cato

Kuten Cato jo aiemmin kirjoitti, on presidentin virasta luovuttava.

Tämä ei tarkoita, että olisi järkevää boikotoida tulevia presidentinvaaleja, sillä kun ko. virka on, se on täytettävä parhaalla mahdollisella tavalla. Cato kannattaa Heidi Hautalaa, hän kun on ainoana ehdokkaana julkisesti kannattanut presidentin valtaoikeuksien vähentämistä.

Cato näkee presidentti-instituutiossa yhden hyvän puolen: presidentti on kansan suoraan valitsema, ainoa valtakunnallisessa vaalissa valittu kansallisen ykkösketjun poliitikko (eduskunta valitaan vaalipiireittäin, ei siis valtakunnallisesti). Tästä näkövinkkelistä nykyinen trendi vallattomasta presidentistä näyttää kovin kummalliselta, toivotaanhan presidentiltä kaiken sen korjaamista, mihin presidentillä ei ole mitään virallista sanavaltaa alkaen työttömyydestä ja päättyen Elimäen myllyn kiven hiontaan.

Poliittinen valta kuuluu kuitenkin suomalaisessa järjestelmässä olennaisesti pääministerille. Pääministeri eroaa presidentistä pääosin sillä, että hän on (yleensä) eduskunnan jäsen ja on riippuvainen edustajatovereittensa hyvästä tahdosta.

Caton taannoinen ehdotus perustuu olennaisesti näille kahdelle huomiolle: kansa haluaa vahvan päättäjän, jolla on todellista valtaa tärkeisiin asioihin, ja se haluaa valita hänet itse. Siksipä pääministerin pesti pitää asettaa vaaleilla valittavaksi. Jotta pääministeristä ei tulisi amerikkalaistyylistä presidenttiä, on hänen kytköksensä eduskuntaan pidettävä. Siksi pääministeri olisi edelleen (ex officio) kansanedustaja ja riippuvainen eduskunnan luottamuksesta. Kansanedustajista siis 199 valittaisiin kuten tähänkin asti vaalipiireistä, mutta yksi kansanedustaja valittaisiin valtakunnallisella vaalilla, ja tällä edustajalla olisi kansan mandaatti toimia pääministerinä.

Caton mielestä tämä myös selkeyttäisi eduskuntavaalien luonnetta. Viime vaaleissa eduskuntavaaleista yritettiin tehdä pääministerivaalit: Paavo Lipponen, Anneli Jäätteenmäki ja Sauli Niinistö Ville Itälä (muistaako häntä enää kukaan?) (korjattu jälkeen päin) kilpailivat kaikki pääministerin paikasta. Pienpuolueiden kannattajille tuli hankala pulma: ottaako kantaa pääministeriin vai edistääkö oman, oikean aatteen asiaa? Pääministerin valitseminen omassa (eduskuntavaaleihin kytetyissä) vaaleissaan irrottaa nämä kaksi kysymystä olennaisesti toisistaan, ja Caton mielestä se parantaa molempien elinten demokraattista oikeutusta.

Jos pääministeri menettää eduskunnan luottamuksen, on siinä toisaalta kyse siitä, että eduskunta ei enää katso voivansa tukea kansan tekemää valintaa. On siis punnittava, kumpi on oikeassa: eduskunta vai pääministeri, vai onko mahdollisesti vastaus jokin muu. Siksi pääministerin epäluottamuksen tulee kaataa koko eduskunta ja aiheuttaa uudet vaalit.

Jotta pääministerivaalit olisivat aidosti riippumattomat eduskuntavaaleista, on pidettävä huoli siitä, että pääministeriehdokkaat voivat tavoitella tavallista kansanedustajan pestiä ilman että menestys tai sen puute pääministerin vaalissa aiheuttaa systemaattista virhettä eduskuntavaaleihin. Tämän vuoksi pääministeriehdokkaiden tulee voida hakea myös tavallista eduskuntapaikkaa, ja kun on odotettavissa, että pääministeriksi valittu on saanut myös kovan tuloksen eduskuntavaaleissa, on kohtuullilsta, että pääministerin eduskuntavaaliäänisaldo otetaan huomioon hänen listansa vertailulukuja laskettaessa. Toisaalta pääministeri valitaan eduskuntaan valtakunnalliselta paikalta vapauttaen hänelle muuten kuuluvan maakunnallisen paikan, joten on myös kohtuullista, että pääministerille ei lasketa maakunnallisessa ääntenlaskussa vertailulukua, vaan hänet ikäänkuin "unohdetaan" heti, kun hänen äänipottinsa on laskettu listan eduksi.

Masinoikaa toisianne,

Cato