Cato kiersi maailman puolessa vuodessa ja tapasi valtiomiehiä ja -naisia kaikista valtioista ja muutamasta epävaltiostakin. Valitettavasti Cato joutui matkustamaan incognito eikä siten voinut julkaista mitään.

Palattuaan Suomeen Cato havaitsi suureksi surukseen, että jotkin tahot ovat ryhtyneet demokratian vastustajiksi! Ei sellaista yhteiskuntaa, joka alkaa kieltää puolueita siksi, että niiden ohjelma on jokun mielestä vastenmielinen, voi Cato pitää demokraattisena. Kansalaisten tulee voida muodostaa poliittisia ryhmiä vapaasti ja kenenkään sitä estämättä. Niin kauan kun puolueet sitoutuvat parlamentaariseen toimintatapaan, ei kenelläkään pidä olla asiaan nokan koputtamista. Missään nimessä se, että puolueohjelmaan kuuluu nimenomaisten lakien muuttaminen, ei voi olla peruste kieltää puoluetta!

Cato ihmettelee, kuvittelevatko nuo tahot, että pedofiliapuolueella voisi olla jotain mahdollisuuksia saavuttaa merkittävää kannatusta! Eikö olekin parempi, että heidät päästetään matolle ja että heidät tyrmätään ensi erässä kuin että heidät suljetaan ottelusta ja näin annetaan heille oikeus alkaa kantaa kaunaa!

Cato halveksii pedofiliaa. Hän tietää, kuinka paljon kärsimystä ja vammoja seksuaalinen väkivalta aiheuttaa lapselle. Yhteiskunnan on suojeltava lapsia myös tällaiselta väkivallalta, ja sitä varten yhteiskunnalla on lainsäädäntävalta, poliisivoimat ja tuomiovalta. On kuitenkin niin, ettei yhteiskunta voi suojella ketään miltään, ellei se perustu demokraattiseen oikeutukseen.

Näin meidän kesken Cato nauraa partaansa koko puoluehankkeelle. Mikään yhden asian liike ei ole poliittisesti uskottava puolue.

Masinoikaa toisianne,

Cato