Cato pahoittelee kirjoitustaukoa. Hän on erittäin kiireinen, eikä aina kerkeä koneen ääreen. Cato yrittää parantaa tapansa.

Cato esittää sen suuremmin perustelematta (perusteluja myöhemmässä kirjoituksessa - Cato myöhemmin) seuraavanlaisen uudistusohjelman:

Presidentin virka lakkautetaan ja hänen jäljelläolevat valtaoikeutensa jaetaan muille korkeille viroille ja elimille. Presidentin patsastelutehtävän Cato antaisi eduskunnan puhemiehelle.

Pääministerin pesti asetetaan yleisellä vaalilla täytettäväksi. Eduskuntavaaleihin puolueet asettavat kansanedustajalistojen lisäksi kukin yhden ehdokkaan pääministeriksi. Kukin äänestäjä täyttää kaksi vaalilippua: toiseen hän kirjoittaa kansanedustajansa numeron kuten tähän asti, ja toisessa hän laittaa pääministeriehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Pääministerin paikka ratkaistaan sopivalla Condorcetin menetelmällä ja kansanedustajat nykyiseen tapaan d'Hondtin menetelmällä.

Pääministeri on virkansa puolesta kansanedustaja; jos hän oli myös rivikansanedustajaehdokas, hänen kansanedustajaäänensä lasketaan hänen puolueensa pottiin aivan normaalisti mutta häntä ei muuten pidetä mukana kansanedustajavaalin ääntenlaskennassa.

Pääministeri nimittää muut ministerit eduskunnan suostumuksella.

Jos pääministeri saa eduskunnan epäluottamuslauseen, on järjestettävä uudet vaalit, jossa valitaan sekä uusi pääministeri että uusi eduskunta.

Samoin tehdään, jos eduskunta saa kansanäänestyksessä epäluottamuslauseen. Kansanäänestykseen on ryhdyttävä, jos sitä 10 % kansasta (noin 50000 suomalaista) vaatii.

Masinoikaa toisianne,

Cato