Tässä on yksi Caton merkittävimmistä poliittisista tavoitteista: kansainvälinen tekijänoikeusjärjestelmä on uudistettava.
Tekijänoikeusjärjestelmä luotiin aikoinaan antamaan tekijöille aseet
julkaisijoita eli nykytermein puhuen mediayhtiöitä vastaan. Kun tekijän
oikeus teokseensa on lailla suojattu, voi tekijä rauhassa tarjota
teostaan eri julkaisijoille. Ennen tekijänoikeutta tekijä menetti
neuvotteluasemansa heti kun antoi käsikirjoituksensa julkaisijalle –
eikä julkaisija tietenkään osta sikaa säkissä. Tämä tehtävä
tekijänoikeudella on nykyäänkin, eikä Catolla ole mitään sitä vastaan.
Nykyaikana tekijänoikeusjärjestelmän päätarkoitus on kuitenkin aivan
toinen: nykyaikana suojattavana ei ole niinkään tekijän asema
mediayhtiötä vastaan vaan mediayhtiön valta. Catoa pelottaa
tulevaisuuden näkymä, joissa mediayhtiöiden kontrollissa on jokaisen
kansalaisen kotijumala. Kansalainen ei saa, vaikka olisi siihen
teknisesti päteväkin, korjata itse televisiotaan, vaan hän joutuu siitä
vankilaan. Kansalainen ei myöskään voi varmistua, ettei televisiossa
ole pientä Big Brother -kameraa, jonka katseluoikeudet mediayhtiö on
myynyt suojelupoliisille. Ei, emme vielä elä 2000-luvun vuodessa 1984,
mutta olemme menossa sitä kohti.
Onkin siis 2000-luvun yksi
suuria poliittisia haasteita murtaa mediaklusterin valta. Yksi
tärkeimmistä välineistä tässä taistossa on tekijänoikeuslainsäädännön
uudistus kohti sen alkuperäisiä tavoitteita ja kansalaismyönteisyyttä
(kansalaisia taiteilijatkin ovat).
Masinoikaa toisianne,
Cato.
lauantai, 29. lokakuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.